Yllätysten päivä

Enpä olisi aamulla arvannut millainen kesäkuun ensimmäisestä päivästä olisi tulossa!

Aamu alkoi normaalisti varsakameroiden tarkistuksella, kaikki tallissa näytti normaalilta. Hope oli viettänyt jo pitkään yöt sisällä, sillä sen laskettu aika oli jo mennyt aikapäiviä sitten. Olin kyllä kuullut että tammalla oli taipumusta kantaa varsojaan pidempään, mutta odottelu oli silti suorastaan hermoja raastavaa. Yöseurana Hopelle toimi ensikertalainen Suzy, jonka laskettu aika lähestyi myös.

Aamurutiinien jälkeen suuntasin talliin, jossa sain kohdata päivän ensimmäisen yllätyksen. Hope oli varsonut! Varsa oli aivan tuore ja vielä märkä. Hope oli kuitenkin jo työn touhussa nuolemassa varsaansa kuivaksi enkä itse voinut hetken tehdä muuta kuin tuijottaa. Jo toisen kerran tammat olivat onnistuneet varsomaan piilossa! Tarkistin nopeasti Suzyn tilanteen, mutta tamma kuikuili rauhassa karsinastaan ja ihmetteli missä aamuheinät viipyvät.

No eipä siinä auttanut kuin aloittaa aamutoimet ja pitää silmällä tuoretta emää ja varsaa. Hope hoiti varsaansa vankalla kokemuksella, joten en ollut siitä erityisen huolissani. Aamuruokien jaon jälkeen kävin tarkistamassa varsan ja tammahan sieltä oli tullut! Nimi oli tuottanut paljon päänvaivaa, mutta aamusiivouksien aikana sain kuitenkin päätettyä nimeksi Cascade's Vermillion Hope eli Vera. Varsan tulevaisuus oli vielä auki, mutta eiköhän aika näytä jääkö se tilalle vai löytääkö kodin jostain muualta.

Kun kaikki oli vihdoin tallissa hyvin päätin suunnata sisälle ruokkimaan itseni. Olin juuri istahtanut pöydän ääreen ruokani kanssa, kun huomasin kamerasta Suzyn aloittavan varsomisen! Siihen se ruoka jäi kun säntäsin talliin seuraamaan varsomista. Tamma oli ensikertalainen, joten halusin olla paikalla varmuuden vuoksi.

Kaikeksi onneksi varsominen meni hyvin ja Suzy pyöräytti kauniin rautiaan tammavarsan, jonka nimeksi tuli Cascade's Manhattan Sun. Olin todella innoissani, sillä tämä varsa oli jäämässä sukupuolesta riippumatta ja tottahan tammavarsa oli helpompi pitää kuin orivarsa. Erityisesti senkin takia, että tallin orimäärä oli jo melkoisen iso siihen nähden mitä olin alun perin suunnitellut.

Päivä oli lopulta ollut melkoista hullunmyllyä kahden tuoreen varsan myötä. Lopulta pääsin iltamyöhään istahtamaan sisälle ja hetkeksi hengähtämään. Kaikesta huolimatta tämän vuoden varsat olivat vihdoin maailmassa ja kohta olisi aika alkaa suunnitella seuraavia!

Pyörittelin mielessäni sekä tammojani että orivalintoja, enkä päässyt kovinkaan pitkälle. Tiesin että joutuisin tänäkin vuonna käyttämään melko paljon ulkopuolisia oreja, mutta ehkä jo ensi vuonna pääsisin hieman omavaraisemmaksi sen suhteen.

En jaksanut vielä alkaa muotoilla etsitään jalostukseen -ilmoitusta, mutta tartuin kuitenkin puhelimeen. Ystäväni Jasny omisti orin, jonka olin itsekin nuorempana omistanut ja tiesin haluavani käyttää sitä heti kun omistaisin sopivan tamman. Sellaisen olin onneksi keväällä löytänyt, nimittäin Palman.

Jasny vastasikin nopeasti ja kuulumisten jälkeen menin suoraan asiaan. Jasny totesi heti että tottakai ja samaan hengenvetoon pudottikin melkoisen pommin.

"Muistat varmaan sen hopean orin? Caladrion?" Jasny aloitti. Muistin kyllä ja olinkin aina harmitellut, etten omistanut sille sopivaa tammaa.

"En oikeastaan tiedä mitä sillä tekisin ja se olis nyt sielläpäin maailmaa kisoissa että jos haluat sen, niin saat", Jasny jatkoi ja olin pudota tuolilta.

Tiesin juuri aamulla pohtineeni että oreja on jo liikaa, mutta kuka muka voisi vastustaa komeaa oria jolla on kaiken lisäksi hopeageenikin? No en minä ainakaan.

Paperit tehtiin siltä istumalta internetin ihmemaan ansiosta ja omistajuuskin saatiin siirrettyä. Jasny lupasi selvitellä heti orin kuljetuksen ja puhelun loputtua tuijotin pimeää näyttöä muutaman minuutin. Ostin sitten uuden orin.