Virtuaalitalli Cascade Morgans

 Päiväkirjan pitäminen on taas jäänyt hurjasti jälkeen ja puolivalmiita tekstejä odottelee jonossa. Kunhan tästä pääsen taas vauhtiin, on takautuvasti tulossa ainakin kertomukset Dragonin ja Loganin kohtaamisesta, Palman terapiahevosklinikan matkakertomus ja Mian oston taustoja. Nyt kuitenkin hieman tämänhetkisiä kuulumisia! Talvi on ollut raikas ja luminen ja hevoset ovat kasvattaneet kunnon mammuttiturkit. Tarhassa ei kuljekaan enää kiiltäväkarvaisia solakoita oreja ja kevyen pyöreitä lempeitä tammoja, vaan kunnon karvaturilaita. Erityisen innolla seuraan pyöristyviä vatsoja, kun tammalaumassa alkaa varsomisajat lähestyä. Ensimmäiset varsojat ovat vuorossa maaliskuussa, nimittäin Palma ja Hope. Sanat eivät riitä kuvaamaan kuinka jännityksellä odotan Hopen varsaa, sillä isänä on komea hallakkogeeninen ori ja hallakko hevonen on pitkään ollut haaveissani! Pidetäänhän siis sormet ja varpaat ristissä, että arpaonni geenilotossa on puolellani. Mona varsinkin alkaa olla jo hurjan pyöre...

Kesä etenee kovaa vauhtia. Varsat kasvavat, astutetut tammat on nyt kaikki ultrattu tiineiksi ja etsinnät jatkuvat edelleen Cherilynin ja Suzyn seuraavien orivalintojen suhteen. Tällä kertaa halusin kuitenkin kirjoittaa orilauman kuulumisia. Niin, orilauman. Keväällä vielä kirosin päätöstäni hommata enemmän oreja kuin oli tarkoitus, mutta kesän mittaan olen ollut suunnattoman iloinen siitä päätöksestä! Jeremy ja Fair tarhasivat kevään vierekkäin ja vaikuttivat suhtautuvan toisiinsa hyvinkin ystävällisesti. Niinpä kesän tullen päätin kokeilla miten käy ja yhdistin orit. Ja hyvin kävi! Orit vetivät aikansa riemuisaa pukkilaukkaa ympäri laidunta, kunnes muistivat laidunruohon olemassaolon ja kävivät ruokailemaan vierekkäin. Siitä lähtien orikaksikko ovat olleet ylimmät ystävykset! Dio laidunsi jonkun aikaa kaksikon vieressä ja lopulta poistin väliaidan ja orikaksikosta tuli orikolmikko. Diossa on vähän sählärin vikaa ja Fairilla taas ei meinaa kärsivällisyys riittää sen toilailuihin, ...

Kesä on vienyt tehokkaasti mennessään ja huomasin, etten ole ehtinyt kirjoitella päiväkirjaan kuulumisia vähään aikaan. Kerrottavaa toki riittää, mutta ajattelin aloittaa varsojen kuulumisilla. Nuoriso eli tammat Vera ja Mandy ovat ihan kohta kuukauden ikäisiä! Aika on jännä asia, tuntuu että varsojen syntymästä olisi jo kauemmin. Tytöt ovat kasvaneet ja kehittyneet hurjaa vauhtia ja pian alkaakin olla aika yhdistää ne Maryn ja Redin kanssa. Redi on kaivannut kovasti varsaseuraa, mutta tytöt ovat olleet vielä liian pieniä jotta olisin uskaltanut yhdistää ne pari kuukautta vanhemman ja leikeissään rajumman orivarsan kanssa. Varsojen luonteenpiirteetkin ovat alkaneet erottua jo selvästi. Vera on rohkea ja utelias ja muistuttaakin kovasti Rediä - uskon näiden kahden tulevan mainiosti toimeen! Mandy on selvästi tullut emäänsä ja on vetäytyvämpi, mutta Veran rohkaisemana uskaltaa kyllä tutustua kaikkeen uuteen ja on kovasti toisen tamman leikeissä mukana. Mandy nyhjää mielellään emänsä ...

Enpä olisi aamulla arvannut millainen kesäkuun ensimmäisestä päivästä olisi tulossa! Aamu alkoi normaalisti varsakameroiden tarkistuksella, kaikki tallissa näytti normaalilta. Hope oli viettänyt jo pitkään yöt sisällä, sillä sen laskettu aika oli jo mennyt aikapäiviä sitten. Olin kyllä kuullut että tammalla oli taipumusta kantaa varsojaan pidempään, mutta odottelu oli silti suorastaan hermoja raastavaa. Yöseurana Hopelle toimi ensikertalainen Suzy, jonka laskettu aika lähestyi myös. Aamurutiinien jälkeen suuntasin talliin, jossa sain kohdata päivän ensimmäisen yllätyksen. Hope oli varsonut! Varsa oli aivan tuore ja vielä märkä. Hope oli kuitenkin jo työn touhussa nuolemassa varsaansa kuivaksi enkä itse voinut hetken tehdä muuta kuin tuijottaa. Jo toisen kerran tammat olivat onnistuneet varsomaan piilossa! Tarkistin nopeasti Suzyn tilanteen, mutta tamma kuikuili rauhassa karsinastaan ja ihmetteli missä aamuheinät viipyvät. No eipä siinä auttanut kuin aloittaa aamutoimet ja pitää s...