Virtuaalitalli Cascade Morgans

 Päiväkirjan pitäminen on taas jäänyt hurjasti jälkeen ja puolivalmiita tekstejä odottelee jonossa. Kunhan tästä pääsen taas vauhtiin, on takautuvasti tulossa ainakin kertomukset Dragonin ja Loganin kohtaamisesta, Palman terapiahevosklinikan matkakertomus ja Mian oston taustoja. Nyt kuitenkin hieman tämänhetkisiä kuulumisia! Talvi on ollut raikas ja luminen ja hevoset ovat kasvattaneet kunnon mammuttiturkit. Tarhassa ei kuljekaan enää kiiltäväkarvaisia solakoita oreja ja kevyen pyöreitä lempeitä tammoja, vaan kunnon karvaturilaita. Erityisen innolla seuraan pyöristyviä vatsoja, kun tammalaumassa alkaa varsomisajat lähestyä. Ensimmäiset varsojat ovat vuorossa maaliskuussa, nimittäin Palma ja Hope. Sanat eivät riitä kuvaamaan kuinka jännityksellä odotan Hopen varsaa, sillä isänä on komea hallakkogeeninen ori ja hallakko hevonen on pitkään ollut haaveissani! Pidetäänhän siis sormet ja varpaat ristissä, että arpaonni geenilotossa on puolellani. Mona varsinkin alkaa olla jo hurjan pyöre...

Takana on jo reilu viikko lokakuuta, mikä tarkoittaa sitä että Redi on vieroitusiässä. Vihdoin totesin ettei auta enää viivytellä, ja laitoin Redistä myynti-ilmoituksen näkyville. Saa nähdä paljonko tulee kyselyitä, sillä eihän tämä rotu nyt mikään erityisen haluttu ole. Täytyisi myös aloittaa ostoilmoitusten seurailu, sillä välillä näkee haettavan hevosia rodusta kuin rodusta. Noin yleisesti ottaen Redillä menee hyvin. Nyt vieroitusiän lähestyessä sen kanssa on alettu tehdä entistä enemmän asioita ilman emää ja itse asiassa Mary on vaikuttanut jopa hieman helpottuneelta kun Redi lähtee hommiin ilman sitä. Tamma vieroittaakin Rediä jo kovasti itse ja jos totta puhutaan, niin Redi tuntuu myös vieroittavan itseään. Kohta tässä onkin ryhdyttävä tosissaan pohtimaan vieroitusta, ellei sitten ori satu menemään kaupaksi nopealla aikataululla.   Redistä puheenollen, pikkumies kävikin eilen ensimmäistä kertaa käsihevosena maastossa! Ratsuksi otin Palman, sillä tamma on juuri tällaiseen toi...

 Viime aikoina olen reipastunut ja saanut ilmoitettua hevosia näyttelyihin. Näyttelymenestystä on irronnut jo sekä Dragonille että Fairille ja olipa Diokin mukana eilisissä näyttelyissä. Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään morganeille tarkoitettua luokkia joten pojat ovat kilpailleet muita harvinaisia vastaan. Siitä huolimatta menestys on varsinkin Dragonin kohdalla ollut yllättävää - ori on käynyt nyt kahdesti näyttelyissä ja molemmissa ollut toinen luokassaan. Ensimmäisissä näyttelyissä häviö tuli komealle saddlebredille, mutta eilen hävittiin sentään morganille! Komea kyseinen ori olikin ja vähän jäi harmittamaan että astutuskausi on jo ohi, mutta ehkä sitten ensi keväänä. Fair oli myös eilen ensimmäistä kertaa mukana ja vaikka ori jäi luokassa vähän kauemmas, sai se silti luokassaan Sertin Arvoisen ja päätuomarilta orille tulikin irtoSERT! Jopa Dio tuli luokassaan kolmanneksi ja nappasi irtoSERTin päätuomarilta. Näin ollen meillä olisi nyt oripojissa kantakirjakelpoisia he...

Kesä etenee kovaa vauhtia. Varsat kasvavat, astutetut tammat on nyt kaikki ultrattu tiineiksi ja etsinnät jatkuvat edelleen Cherilynin ja Suzyn seuraavien orivalintojen suhteen. Tällä kertaa halusin kuitenkin kirjoittaa orilauman kuulumisia. Niin, orilauman. Keväällä vielä kirosin päätöstäni hommata enemmän oreja kuin oli tarkoitus, mutta kesän mittaan olen ollut suunnattoman iloinen siitä päätöksestä! Jeremy ja Fair tarhasivat kevään vierekkäin ja vaikuttivat suhtautuvan toisiinsa hyvinkin ystävällisesti. Niinpä kesän tullen päätin kokeilla miten käy ja yhdistin orit. Ja hyvin kävi! Orit vetivät aikansa riemuisaa pukkilaukkaa ympäri laidunta, kunnes muistivat laidunruohon olemassaolon ja kävivät ruokailemaan vierekkäin. Siitä lähtien orikaksikko ovat olleet ylimmät ystävykset! Dio laidunsi jonkun aikaa kaksikon vieressä ja lopulta poistin väliaidan ja orikaksikosta tuli orikolmikko. Diossa on vähän sählärin vikaa ja Fairilla taas ei meinaa kärsivällisyys riittää sen toilailuihin, ...

Kesä on vienyt tehokkaasti mennessään ja huomasin, etten ole ehtinyt kirjoitella päiväkirjaan kuulumisia vähään aikaan. Kerrottavaa toki riittää, mutta ajattelin aloittaa varsojen kuulumisilla. Nuoriso eli tammat Vera ja Mandy ovat ihan kohta kuukauden ikäisiä! Aika on jännä asia, tuntuu että varsojen syntymästä olisi jo kauemmin. Tytöt ovat kasvaneet ja kehittyneet hurjaa vauhtia ja pian alkaakin olla aika yhdistää ne Maryn ja Redin kanssa. Redi on kaivannut kovasti varsaseuraa, mutta tytöt ovat olleet vielä liian pieniä jotta olisin uskaltanut yhdistää ne pari kuukautta vanhemman ja leikeissään rajumman orivarsan kanssa. Varsojen luonteenpiirteetkin ovat alkaneet erottua jo selvästi. Vera on rohkea ja utelias ja muistuttaakin kovasti Rediä - uskon näiden kahden tulevan mainiosti toimeen! Mandy on selvästi tullut emäänsä ja on vetäytyvämpi, mutta Veran rohkaisemana uskaltaa kyllä tutustua kaikkeen uuteen ja on kovasti toisen tamman leikeissä mukana. Mandy nyhjää mielellään emänsä ...

Kaikki tapahtui niin kovin nopeasti ja tuntui että puhelusta oli kulunut vain minuutteja, kun seisoin ulkona hevoskuljetusauton vieressä. En ollut ollenkaan sisäistänyt sitä, että ostin (taas) uuden orin ja vielä niin hienon orin kuin Dio. Kaikenlaiset ajatukset pyörivät päässäni, mutta lopulta kuljettajan taluttaessa suorastaan leijuvaa Dioa alas kuljetusautosta, en tiennyt enää mitä ajatella. Niinpä tuijotin oria tyhmänä hetken saatuani narun käteeni. Lähimpänä pihaa tarhaavan tammalauman sakki oli tullut aidalle roikkumaan kuljetusauton nähtyään ja Dio tuijottelikin niitä uteliaana. Kauempaa kuuluva möykkä kertoi Fairin hoksanneen että uusi hevonen oli saapunut ja Dio vastasikin toisen orin huuteluihin lyhyesti, mutta vaikutti mieluummin tuijottelevan ympärilleen hiljaisena. Taluttaessani oria talliin huomasin heti muutamia piirteitä, joista olimme Jasnyn kanssa keskustelleet. Dio tuntui suorastaan leijuvan, niin valtavin ja ylöspäin suuntautuvin askelin se kulki vaikka kyseessä o...

Viimeisen viikon olin kytännyt Marya suorastaan vainoharhaisena, sillä tamman laskettu aika alkoi lähestyä. Valtavan vatsan lisäksi tamma ei kuitenkaan osoittanut sen suurempia merkkejä lähestyvästä varsomisesta, joten oletin siihen olevan vielä aikaa. Näin ollen voitte vain kuvitella ilmeeni, kun keskiviikkoaamuna karsinassa Maryn kanssa olikin pieni ruunikko varsa! Tamma oli päättänyt tehdä yllärin ja vielä viikkoa ennen laskettua aikaansa. Kaikeksi onneksi Mary vaikutti suoriutuneen varsomisesta mainiosti yksin. Varsa vaikutti syntyneen puolenyön maissa, sillä se oli jo kuiva ja nukkui kaikessa rauhassa. Herättyään se kapusi jaloilleen ja suuntasi saman tien maitobaaria kohti. Varsaa ja emää katsellessa unohdin nopeasti ärsytyksen siitä, että ensimmäisen kasvatin syntymä oli jäänyt näkemättä. Tulihan sieltä reipas ja terve varsa! Ikävä kyllä varsa oli ori, joten sen kohtaloksi tulee koitumaan uuden kodin etsintä lähempänä syksyn vieroitusaikaa. Keskiviikko oli todella kylmä pä...