Virtuaalitalli Cascade Morgans

 Päiväkirjan pitäminen on taas jäänyt hurjasti jälkeen ja puolivalmiita tekstejä odottelee jonossa. Kunhan tästä pääsen taas vauhtiin, on takautuvasti tulossa ainakin kertomukset Dragonin ja Loganin kohtaamisesta, Palman terapiahevosklinikan matkakertomus ja Mian oston taustoja. Nyt kuitenkin hieman tämänhetkisiä kuulumisia! Talvi on ollut raikas ja luminen ja hevoset ovat kasvattaneet kunnon mammuttiturkit. Tarhassa ei kuljekaan enää kiiltäväkarvaisia solakoita oreja ja kevyen pyöreitä lempeitä tammoja, vaan kunnon karvaturilaita. Erityisen innolla seuraan pyöristyviä vatsoja, kun tammalaumassa alkaa varsomisajat lähestyä. Ensimmäiset varsojat ovat vuorossa maaliskuussa, nimittäin Palma ja Hope. Sanat eivät riitä kuvaamaan kuinka jännityksellä odotan Hopen varsaa, sillä isänä on komea hallakkogeeninen ori ja hallakko hevonen on pitkään ollut haaveissani! Pidetäänhän siis sormet ja varpaat ristissä, että arpaonni geenilotossa on puolellani. Mona varsinkin alkaa olla jo hurjan pyöre...

Kesä etenee kovaa vauhtia. Varsat kasvavat, astutetut tammat on nyt kaikki ultrattu tiineiksi ja etsinnät jatkuvat edelleen Cherilynin ja Suzyn seuraavien orivalintojen suhteen. Tällä kertaa halusin kuitenkin kirjoittaa orilauman kuulumisia. Niin, orilauman. Keväällä vielä kirosin päätöstäni hommata enemmän oreja kuin oli tarkoitus, mutta kesän mittaan olen ollut suunnattoman iloinen siitä päätöksestä! Jeremy ja Fair tarhasivat kevään vierekkäin ja vaikuttivat suhtautuvan toisiinsa hyvinkin ystävällisesti. Niinpä kesän tullen päätin kokeilla miten käy ja yhdistin orit. Ja hyvin kävi! Orit vetivät aikansa riemuisaa pukkilaukkaa ympäri laidunta, kunnes muistivat laidunruohon olemassaolon ja kävivät ruokailemaan vierekkäin. Siitä lähtien orikaksikko ovat olleet ylimmät ystävykset! Dio laidunsi jonkun aikaa kaksikon vieressä ja lopulta poistin väliaidan ja orikaksikosta tuli orikolmikko. Diossa on vähän sählärin vikaa ja Fairilla taas ei meinaa kärsivällisyys riittää sen toilailuihin, ...

08.07.2020 Mihin kaikkeen sitä tuleekaan ryhdyttyä? Olen toistellut tätä kysymystä itselleni jo monta päivää. Näin jo alkukesästä kutsun Birch Bark Ranchilla järjestettävään isompaan tapahtumaan, nimittäin Westernjaoksen Summer Championsiin. Osallistumisvaatimusten mukaan Jeremy oli kyseisiin pippaloihin täysin kelpoinen kaveri ja pyörittelinkin ajatusta mielessäni pitkään, kunnes eräänä iltana hulluudenpuuskissani ilmoitin orin reiningluokkaan. Nyt kun kolmipäiväisten kisojen alkamiseen ja karsintapäivään on enää kaksi päivää ja matkaan pitäisi lähteä jo huomenna, en enää tiedä mitä mieltä olisin. Jeremy on kuitenkin ollut poissa kisakentiltä jo useamman vuoden ja itsekin olen melko ruosteessa, vaikka orin taitoja on sentään muistuteltu heti ilmoittautumisen jälkeen. Järjen köyhyyttä moinen touhu. Toisaalta odotan innolla vierailua Birch Bark Ranchille. Olen ihaillut heidän hevosiaan internetin välityksellä jo pitkään ja hei, onhan heillä morganeja! Eiköhän täst...

Kaikki tapahtui niin kovin nopeasti ja tuntui että puhelusta oli kulunut vain minuutteja, kun seisoin ulkona hevoskuljetusauton vieressä. En ollut ollenkaan sisäistänyt sitä, että ostin (taas) uuden orin ja vielä niin hienon orin kuin Dio. Kaikenlaiset ajatukset pyörivät päässäni, mutta lopulta kuljettajan taluttaessa suorastaan leijuvaa Dioa alas kuljetusautosta, en tiennyt enää mitä ajatella. Niinpä tuijotin oria tyhmänä hetken saatuani narun käteeni. Lähimpänä pihaa tarhaavan tammalauman sakki oli tullut aidalle roikkumaan kuljetusauton nähtyään ja Dio tuijottelikin niitä uteliaana. Kauempaa kuuluva möykkä kertoi Fairin hoksanneen että uusi hevonen oli saapunut ja Dio vastasikin toisen orin huuteluihin lyhyesti, mutta vaikutti mieluummin tuijottelevan ympärilleen hiljaisena. Taluttaessani oria talliin huomasin heti muutamia piirteitä, joista olimme Jasnyn kanssa keskustelleet. Dio tuntui suorastaan leijuvan, niin valtavin ja ylöspäin suuntautuvin askelin se kulki vaikka kyseessä o...

Ilmassa alkaa olla pieniä kevään merkkejä, lähinnä lisääntyvän valon määrän muodossa. Meillä kevään merkit yhdistyvät ennemminkin odotuksen aikaan päivä päivältä pyöristyvien tammojen muodossa. Tallin viidestä tammasta kolme on tiineenä ja ensimmäinen varsa saattaa syntyä jo kuukauden päästä! Olen huomannut itsessäni pieniä hysteerisyyden piirteitä tänä talvena, mitä tulee tiineisiin tammoihin. Mitä enemmän tammat pyöristyvät, sitä enemmän pyörin niiden ympärillä ja tuijottelen niitä jokaisesta mahdollisesta ilmansuunnasta. On suoranainen ihme, ettei kukaan ole vielä hermostunut touhuuni. En sinänsä tiedä miksi olen niin jännittynyt, sillä mukana on vain yksi ensikertalainen. Tavallaan kaikki ovat minulle kuitenkin ensikertalaisia, sillä kukaan niistä ei ole aiemmin varsoessaan ollut minun omistuksessani. Onnistun hermoilemaan jopa Hopen kanssa, jolle tämä varsa on sentään jo viides. Tänä aamuna sää oli kirkas ja hanki kimmelteli kauniina. Saatuani hevoset ulos ja tallin siivottua,...