Alkuvuoden kuulumisia ja pyöreitä tammoja

 Päiväkirjan pitäminen on taas jäänyt hurjasti jälkeen ja puolivalmiita tekstejä odottelee jonossa. Kunhan tästä pääsen taas vauhtiin, on takautuvasti tulossa ainakin kertomukset Dragonin ja Loganin kohtaamisesta, Palman terapiahevosklinikan matkakertomus ja Mian oston taustoja. Nyt kuitenkin hieman tämänhetkisiä kuulumisia!

Talvi on ollut raikas ja luminen ja hevoset ovat kasvattaneet kunnon mammuttiturkit. Tarhassa ei kuljekaan enää kiiltäväkarvaisia solakoita oreja ja kevyen pyöreitä lempeitä tammoja, vaan kunnon karvaturilaita. Erityisen innolla seuraan pyöristyviä vatsoja, kun tammalaumassa alkaa varsomisajat lähestyä. Ensimmäiset varsojat ovat vuorossa maaliskuussa, nimittäin Palma ja Hope. Sanat eivät riitä kuvaamaan kuinka jännityksellä odotan Hopen varsaa, sillä isänä on komea hallakkogeeninen ori ja hallakko hevonen on pitkään ollut haaveissani! Pidetäänhän siis sormet ja varpaat ristissä, että arpaonni geenilotossa on puolellani.

Mona varsinkin alkaa olla jo hurjan pyöreä, vaikka tamman laskettu aika on vasta huhtikuussa. Saa nähdä tekeekö tamma yllärin ja pyöräyttääkin varsansa etuajassa. Tamma on kyllä varsonut kerran aiemmin, mutta tämä on sen ensimmäinen varsa meillä.

Raikkaasta talvesta huolimatta hevosia ei ole juurikaan tarvinnut loimittaa. Poikkeuksena on toki ollut Logan-raukka, joka on tottunut vähän lämpimämpään ilmastoon. Tämä onkin tuottanut hieman haastetta, sillä jossain vaiheessa Dragon sai päähänsä että ei kaverilla mitään loimea tarvitse pitää.

Mutta se niistä uusista tulokkaista. Alkuvuoden suurin tapahtuma oli ehdottomasti se, kun Redille löytyi uusi koti. En ollut uskoa silmiäni kun sain yhteydenoton Euroopasta asti! Jonkun aikaa siinä viestiteltiin, mutta niin Redille löytyi oma paikka aina Latviasta saakka. Samalla omistajalla on itse asiassa meidän Dragonin emä, joten oli tosi mielenkiintoista vaihtaa samalla vähän kuulumisia siihenkin liittyen.

Redin lähdön valmisteluun kului melkoisen paljon aikaa, kun tuo matka ei ollut mikään kovin lyhyt. Lopulta koitti se päivä kun Redi pakattiin aamuvarhain ison hevoskuljetusfirman rekkaan ja pikkuori lähti kohti lentokenttää. Olihan se todella haikea hetki, sinne se oma ensimmäinen kasvatti nyt lähti isona poikana kohti hienoa tulevaisuutta.

Matka oli pitkä, mutta lopulta tuli viestiä ja kuvaa että Redi oli saapunut turvallisesti uuteen kotiinsa.

Vielä on kovasti järjestelyjä tehtävänä hevosten osalta. Vera on tosiaan myös ollut myynnissä, sillä aikuisten tammojen määrä on paisunut siihen tahtiin että jostain täytyy vähentää. Tulevissa kevään varsoissakin on ainakin kaksi varmaa kotiin jääjää, joten tilasta tulee jossain vaiheessa vielä pulaa. 

Tilanpuutteeseen ei tietenkään auta se, että metsästän samaan aikaan kovaa vauhtia tuplavoikkoa tammaa. 

Muuten talvi etenee melko rauhassa. Hevosten kanssa touhutaan normaalisti, Vera ja Mandykin tekevät jo reippaina lenkkejä käsihevosina. Näyttelyistä ollaan nyt orien kanssa pidetty taukoa, sillä eihän tuollaisia karvakasoja kehtaa minnekään viedä. Kevään tullen varmaan jatketaan. Jeremyn laatuarvostelureissukin on vielä tekemättä ja olen ihan tarkoituksella venyttänyt sinne ilmoittautumistakin. Odotellaan varmaan vähän lämpöisempiä kelejä, on sitten mukavampi lähteä näyttämään oria kun ei tarvitse itse palella odotellessa.