Virtuaalitalli Cascade Morgans

Kesä etenee kovaa vauhtia. Varsat kasvavat, astutetut tammat on nyt kaikki ultrattu tiineiksi ja etsinnät jatkuvat edelleen Cherilynin ja Suzyn seuraavien orivalintojen suhteen. Tällä kertaa halusin kuitenkin kirjoittaa orilauman kuulumisia. Niin, orilauman. Keväällä vielä kirosin päätöstäni hommata enemmän oreja kuin oli tarkoitus, mutta kesän mittaan olen ollut suunnattoman iloinen siitä päätöksestä! Jeremy ja Fair tarhasivat kevään vierekkäin ja vaikuttivat suhtautuvan toisiinsa hyvinkin ystävällisesti. Niinpä kesän tullen päätin kokeilla miten käy ja yhdistin orit. Ja hyvin kävi! Orit vetivät aikansa riemuisaa pukkilaukkaa ympäri laidunta, kunnes muistivat laidunruohon olemassaolon ja kävivät ruokailemaan vierekkäin. Siitä lähtien orikaksikko ovat olleet ylimmät ystävykset! Dio laidunsi jonkun aikaa kaksikon vieressä ja lopulta poistin väliaidan ja orikaksikosta tuli orikolmikko. Diossa on vähän sählärin vikaa ja Fairilla taas ei meinaa kärsivällisyys riittää sen toilailuihin, ...

Kaikki tapahtui niin kovin nopeasti ja tuntui että puhelusta oli kulunut vain minuutteja, kun seisoin ulkona hevoskuljetusauton vieressä. En ollut ollenkaan sisäistänyt sitä, että ostin (taas) uuden orin ja vielä niin hienon orin kuin Dio. Kaikenlaiset ajatukset pyörivät päässäni, mutta lopulta kuljettajan taluttaessa suorastaan leijuvaa Dioa alas kuljetusautosta, en tiennyt enää mitä ajatella. Niinpä tuijotin oria tyhmänä hetken saatuani narun käteeni. Lähimpänä pihaa tarhaavan tammalauman sakki oli tullut aidalle roikkumaan kuljetusauton nähtyään ja Dio tuijottelikin niitä uteliaana. Kauempaa kuuluva möykkä kertoi Fairin hoksanneen että uusi hevonen oli saapunut ja Dio vastasikin toisen orin huuteluihin lyhyesti, mutta vaikutti mieluummin tuijottelevan ympärilleen hiljaisena. Taluttaessani oria talliin huomasin heti muutamia piirteitä, joista olimme Jasnyn kanssa keskustelleet. Dio tuntui suorastaan leijuvan, niin valtavin ja ylöspäin suuntautuvin askelin se kulki vaikka kyseessä o...

Enpä olisi aamulla arvannut millainen kesäkuun ensimmäisestä päivästä olisi tulossa! Aamu alkoi normaalisti varsakameroiden tarkistuksella, kaikki tallissa näytti normaalilta. Hope oli viettänyt jo pitkään yöt sisällä, sillä sen laskettu aika oli jo mennyt aikapäiviä sitten. Olin kyllä kuullut että tammalla oli taipumusta kantaa varsojaan pidempään, mutta odottelu oli silti suorastaan hermoja raastavaa. Yöseurana Hopelle toimi ensikertalainen Suzy, jonka laskettu aika lähestyi myös. Aamurutiinien jälkeen suuntasin talliin, jossa sain kohdata päivän ensimmäisen yllätyksen. Hope oli varsonut! Varsa oli aivan tuore ja vielä märkä. Hope oli kuitenkin jo työn touhussa nuolemassa varsaansa kuivaksi enkä itse voinut hetken tehdä muuta kuin tuijottaa. Jo toisen kerran tammat olivat onnistuneet varsomaan piilossa! Tarkistin nopeasti Suzyn tilanteen, mutta tamma kuikuili rauhassa karsinastaan ja ihmetteli missä aamuheinät viipyvät. No eipä siinä auttanut kuin aloittaa aamutoimet ja pitää s...