Virtuaalitalli Cascade Morgans

 Syyskuun viimeinen päivä valkeni jännittävänä reissun päällä, sillä olin matkalla Dragonin kanssa kantakirjatilaisuuteen. Orilla oli takana näyttelymenestystä jo kahden irtoSERTin verran, joten olin päättänyt lähteä kokeilemaan onneani kantakirjatilaisuudessa. Näyttelytilaisuuksissa Dragon oli ollut suorastaan yllättävän hevosiksi ja kovasti toivoin, että myös tämän päivän reissu menisi ilman suurempia katastrofeja.  Saavuimme perille hyvissä ajoin, mikä olikin onni sillä paikan päällä sain kuulla Dragonin olevan ensimmäisessä ryhmässä. Osallistujamäärän pyöriessä noin 80 hevosen paikkeilla hevoset jaetaan ryhmiin, joiden arvostelujen välissä tulee aina pieni tauko. Tuloksen saa kuitenkin mukaansa lähes välittömästi joten koko päivää paikalla ei tarvitsisi pyöriä.     Eipä siinä sitten muuta voinut kuin kaivaa hevonen rekasta ja tehdä viime hetken fiksailut. Kuin ihmeen kaupalla ori ei ollut saanut itseään sotkettua matkan aikana, joten se oli nopeasti esittämiskunn...

 Viime aikoina olen reipastunut ja saanut ilmoitettua hevosia näyttelyihin. Näyttelymenestystä on irronnut jo sekä Dragonille että Fairille ja olipa Diokin mukana eilisissä näyttelyissä. Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään morganeille tarkoitettua luokkia joten pojat ovat kilpailleet muita harvinaisia vastaan. Siitä huolimatta menestys on varsinkin Dragonin kohdalla ollut yllättävää - ori on käynyt nyt kahdesti näyttelyissä ja molemmissa ollut toinen luokassaan. Ensimmäisissä näyttelyissä häviö tuli komealle saddlebredille, mutta eilen hävittiin sentään morganille! Komea kyseinen ori olikin ja vähän jäi harmittamaan että astutuskausi on jo ohi, mutta ehkä sitten ensi keväänä. Fair oli myös eilen ensimmäistä kertaa mukana ja vaikka ori jäi luokassa vähän kauemmas, sai se silti luokassaan Sertin Arvoisen ja päätuomarilta orille tulikin irtoSERT! Jopa Dio tuli luokassaan kolmanneksi ja nappasi irtoSERTin päätuomarilta. Näin ollen meillä olisi nyt oripojissa kantakirjakelpoisia he...

Kesä etenee kovaa vauhtia. Varsat kasvavat, astutetut tammat on nyt kaikki ultrattu tiineiksi ja etsinnät jatkuvat edelleen Cherilynin ja Suzyn seuraavien orivalintojen suhteen. Tällä kertaa halusin kuitenkin kirjoittaa orilauman kuulumisia. Niin, orilauman. Keväällä vielä kirosin päätöstäni hommata enemmän oreja kuin oli tarkoitus, mutta kesän mittaan olen ollut suunnattoman iloinen siitä päätöksestä! Jeremy ja Fair tarhasivat kevään vierekkäin ja vaikuttivat suhtautuvan toisiinsa hyvinkin ystävällisesti. Niinpä kesän tullen päätin kokeilla miten käy ja yhdistin orit. Ja hyvin kävi! Orit vetivät aikansa riemuisaa pukkilaukkaa ympäri laidunta, kunnes muistivat laidunruohon olemassaolon ja kävivät ruokailemaan vierekkäin. Siitä lähtien orikaksikko ovat olleet ylimmät ystävykset! Dio laidunsi jonkun aikaa kaksikon vieressä ja lopulta poistin väliaidan ja orikaksikosta tuli orikolmikko. Diossa on vähän sählärin vikaa ja Fairilla taas ei meinaa kärsivällisyys riittää sen toilailuihin, ...

08.07.2020 Mihin kaikkeen sitä tuleekaan ryhdyttyä? Olen toistellut tätä kysymystä itselleni jo monta päivää. Näin jo alkukesästä kutsun Birch Bark Ranchilla järjestettävään isompaan tapahtumaan, nimittäin Westernjaoksen Summer Championsiin. Osallistumisvaatimusten mukaan Jeremy oli kyseisiin pippaloihin täysin kelpoinen kaveri ja pyörittelinkin ajatusta mielessäni pitkään, kunnes eräänä iltana hulluudenpuuskissani ilmoitin orin reiningluokkaan. Nyt kun kolmipäiväisten kisojen alkamiseen ja karsintapäivään on enää kaksi päivää ja matkaan pitäisi lähteä jo huomenna, en enää tiedä mitä mieltä olisin. Jeremy on kuitenkin ollut poissa kisakentiltä jo useamman vuoden ja itsekin olen melko ruosteessa, vaikka orin taitoja on sentään muistuteltu heti ilmoittautumisen jälkeen. Järjen köyhyyttä moinen touhu. Toisaalta odotan innolla vierailua Birch Bark Ranchille. Olen ihaillut heidän hevosiaan internetin välityksellä jo pitkään ja hei, onhan heillä morganeja! Eiköhän täst...

Kesä on vienyt tehokkaasti mennessään ja huomasin, etten ole ehtinyt kirjoitella päiväkirjaan kuulumisia vähään aikaan. Kerrottavaa toki riittää, mutta ajattelin aloittaa varsojen kuulumisilla. Nuoriso eli tammat Vera ja Mandy ovat ihan kohta kuukauden ikäisiä! Aika on jännä asia, tuntuu että varsojen syntymästä olisi jo kauemmin. Tytöt ovat kasvaneet ja kehittyneet hurjaa vauhtia ja pian alkaakin olla aika yhdistää ne Maryn ja Redin kanssa. Redi on kaivannut kovasti varsaseuraa, mutta tytöt ovat olleet vielä liian pieniä jotta olisin uskaltanut yhdistää ne pari kuukautta vanhemman ja leikeissään rajumman orivarsan kanssa. Varsojen luonteenpiirteetkin ovat alkaneet erottua jo selvästi. Vera on rohkea ja utelias ja muistuttaakin kovasti Rediä - uskon näiden kahden tulevan mainiosti toimeen! Mandy on selvästi tullut emäänsä ja on vetäytyvämpi, mutta Veran rohkaisemana uskaltaa kyllä tutustua kaikkeen uuteen ja on kovasti toisen tamman leikeissä mukana. Mandy nyhjää mielellään emänsä ...

Kaikki tapahtui niin kovin nopeasti ja tuntui että puhelusta oli kulunut vain minuutteja, kun seisoin ulkona hevoskuljetusauton vieressä. En ollut ollenkaan sisäistänyt sitä, että ostin (taas) uuden orin ja vielä niin hienon orin kuin Dio. Kaikenlaiset ajatukset pyörivät päässäni, mutta lopulta kuljettajan taluttaessa suorastaan leijuvaa Dioa alas kuljetusautosta, en tiennyt enää mitä ajatella. Niinpä tuijotin oria tyhmänä hetken saatuani narun käteeni. Lähimpänä pihaa tarhaavan tammalauman sakki oli tullut aidalle roikkumaan kuljetusauton nähtyään ja Dio tuijottelikin niitä uteliaana. Kauempaa kuuluva möykkä kertoi Fairin hoksanneen että uusi hevonen oli saapunut ja Dio vastasikin toisen orin huuteluihin lyhyesti, mutta vaikutti mieluummin tuijottelevan ympärilleen hiljaisena. Taluttaessani oria talliin huomasin heti muutamia piirteitä, joista olimme Jasnyn kanssa keskustelleet. Dio tuntui suorastaan leijuvan, niin valtavin ja ylöspäin suuntautuvin askelin se kulki vaikka kyseessä o...

Enpä olisi aamulla arvannut millainen kesäkuun ensimmäisestä päivästä olisi tulossa! Aamu alkoi normaalisti varsakameroiden tarkistuksella, kaikki tallissa näytti normaalilta. Hope oli viettänyt jo pitkään yöt sisällä, sillä sen laskettu aika oli jo mennyt aikapäiviä sitten. Olin kyllä kuullut että tammalla oli taipumusta kantaa varsojaan pidempään, mutta odottelu oli silti suorastaan hermoja raastavaa. Yöseurana Hopelle toimi ensikertalainen Suzy, jonka laskettu aika lähestyi myös. Aamurutiinien jälkeen suuntasin talliin, jossa sain kohdata päivän ensimmäisen yllätyksen. Hope oli varsonut! Varsa oli aivan tuore ja vielä märkä. Hope oli kuitenkin jo työn touhussa nuolemassa varsaansa kuivaksi enkä itse voinut hetken tehdä muuta kuin tuijottaa. Jo toisen kerran tammat olivat onnistuneet varsomaan piilossa! Tarkistin nopeasti Suzyn tilanteen, mutta tamma kuikuili rauhassa karsinastaan ja ihmetteli missä aamuheinät viipyvät. No eipä siinä auttanut kuin aloittaa aamutoimet ja pitää s...