Virtuaalitalli Cascade Morgans

 Minne se aika oikein menee? Tämä lause on tullut tutuksi tänä kesänä. En tiedä kenen mielestä oli hyvä idea teettää kuusi varsaa samalle keväälle, sillä ei ole tarvinnut miettiä kuinka päivänsä saisi kulumaan. Varsat syntyivät kuitenkin sen verran pienellä ikäerolla, että kiirettä on pitänyt. Kummasti se syksy sieltä kuitenkin taas tuli vastaan! Trina vauhdissa Ensimmäisenä syntynyt Trina alkaa olla jo täysin vieroitettu. Hope on monen varsan kokemuksellaan hoitanut vieroitukset itse parhaaksi katsomanaan ajankohtana ja olen todennut, että tässä kohtaa tämä tamma tietää itse parhaimmin. Trina onkin ollut helppo vieroitettava, sillä se on ollut pienestä pitäen hyvin itsenäinen eikä ole nytkään jäänyt kaipamaan emäänsä. Pikkutamma pääsi tarhaamaan Mandyn ja Cloudin kanssa ja pienemmästä koostaan huolimatta se ei ole jäänyt jalkoihin vaan kolmikko on tullut toimeen loistavan hyvin. Beaukin on jo viikkoa vaille puolivuotias, mutta sen suhteen en ajatellut pitää kiirettä. Palma tuntuu ...

 Kesä kuluu kohisten, johan se on keskikesän juhlan aika! Kuulumisten kirjoittelu on taas unohtunut, sillä tilalla on pitänyt kiirettä. Kasvava hevosmäärä on pakottanut tallin laajentamiseen ja lisäsiiven nikkaroinnissa onkin kulunut kaikki vapaa-aika. Lisäksi hevosten siirryttyä laiduntarhoihin on talvitarhoissa paljon kunnostettavaa. Uusia tarhojakin on jo suunniteltu. Onneksi tuota lääniä riittää... Varsat ovat voineet hyvin ja kasvavat kovaa vauhtia. Eilen saimme viimein varsalauman yhdistettyä, sillä porukan pienin on myös päässyt kuukauden ikään ja vahvistunut riittävästi. Nuorimmalla ja vanhimmalla on kuitenkin lähemmäs kolmen kuukauden ikäero, mutta onneksi Trina on varsin fiksu varsa ja Doom taas hyvinkin reipas ikäisekseen. Yhdistäminen sujui hyvin, vaikka erityisesti varsat olivat hetken todella hämmentyneitä. Näin isoa varsalaumaa ei olekaan vielä ollut, ajatella että joskus pidin viime vuoden kolmikkoa isona porukkana. Tuplaten varsoja on tuplaten hupia ja ainakin joka...

 Kevät on suorastaan karannut kohti kesää eikä kirjoitteluun ole juuri jäänyt aikaa - siitä on varsomiskausi pitänyt huolen. Viime vuonna kaikki meni suorastaan huolestuttavan sujuvasti joten ei kai ollut mikään ihme, että tänä vuonna tuli ongelmia. Trina ja Hope Ensimmäisenä maaliskuussa syntynyt Trina on on ollut reipas ja hyvinvoiva varsa. Pikkutamma kasvaa kovaa vauhtia ja tuntuu koettelevan emänsä kärsivällisyyttä. Hopen onneksi Palma varsoi vähän reilun viikon kuluttua Trinan syntymästä ja pikkuriiviö sai ikäistänsä leikkiseuraa. Palma varsoi komean ja ison mustan orivarsan, joka sai nimekseen Cascade's Beaumont Bay . Beau ja Trina ovat olleet yhteenpääsystä saakka erottamattomat.   Beaulla riittää vauhtia Kaksi ensimmäistä varsomista menivät hyvin, mutta seuraavaa saatiinkin sitten odotella. Monan laskettu aika oli kuun alussa, mutta varsaa ei vaan kuulunut. Kyseessä oli kuitenkin tamman ensimmäinen varsominen meillä, joten en ollut erityisen huolissani. Niin siinä sitt...

 Tämän vuoden ensimmäiset varsojat olivat vuorossa maaliskuun aikana, joten olin kytännyt sekä Hopea että Palmaa haukkana aina kuun vaihteesta saakka. Hope vaikutti siltä ettei tammalla ole mikään kiire varsomisen suhteen, kun taas Palma jonka laskettu aika oli arvioitu lähemmäs kuun vaihdetta näytti siltä, että varsa voisi olla ajoissa. Molemmat tammat olivat jääneet edellisenä iltana sisälle isojen varsamahojensa kanssa tyytyväisinä heinää mutustelemaan. Seurasin tammoja kamerasta puolilleöin ja heräsin jopa aamukolmen jälkeen tarkistamaan kamerat, mutta kaikki näytti normaalilta. Siksi koinkin tämän vuoden suurimman yllätyksen, kun aamuviiden jälkeen herätessäni kameroissa näkyi varsa. Jälleen kerran tammat olivat onnistuneet huijaamaan minua! Palman valtava vatsa oli edelleen tallella ja se oli Hopen karsina, jossa vuoden ensimmäinen kasvatti makoili. Suorastaan ryntäsin talliin ilman aamukahvia, sillä tämä oli minulle ehdottomasti vuoden odotetuin varsa. En ollut uskoa silmiän...

 Päiväkirjan pitäminen on taas jäänyt hurjasti jälkeen ja puolivalmiita tekstejä odottelee jonossa. Kunhan tästä pääsen taas vauhtiin, on takautuvasti tulossa ainakin kertomukset Dragonin ja Loganin kohtaamisesta, Palman terapiahevosklinikan matkakertomus ja Mian oston taustoja. Nyt kuitenkin hieman tämänhetkisiä kuulumisia! Talvi on ollut raikas ja luminen ja hevoset ovat kasvattaneet kunnon mammuttiturkit. Tarhassa ei kuljekaan enää kiiltäväkarvaisia solakoita oreja ja kevyen pyöreitä lempeitä tammoja, vaan kunnon karvaturilaita. Erityisen innolla seuraan pyöristyviä vatsoja, kun tammalaumassa alkaa varsomisajat lähestyä. Ensimmäiset varsojat ovat vuorossa maaliskuussa, nimittäin Palma ja Hope. Sanat eivät riitä kuvaamaan kuinka jännityksellä odotan Hopen varsaa, sillä isänä on komea hallakkogeeninen ori ja hallakko hevonen on pitkään ollut haaveissani! Pidetäänhän siis sormet ja varpaat ristissä, että arpaonni geenilotossa on puolellani. Mona varsinkin alkaa olla jo hurjan pyöre...

Takana on jo reilu viikko lokakuuta, mikä tarkoittaa sitä että Redi on vieroitusiässä. Vihdoin totesin ettei auta enää viivytellä, ja laitoin Redistä myynti-ilmoituksen näkyville. Saa nähdä paljonko tulee kyselyitä, sillä eihän tämä rotu nyt mikään erityisen haluttu ole. Täytyisi myös aloittaa ostoilmoitusten seurailu, sillä välillä näkee haettavan hevosia rodusta kuin rodusta. Noin yleisesti ottaen Redillä menee hyvin. Nyt vieroitusiän lähestyessä sen kanssa on alettu tehdä entistä enemmän asioita ilman emää ja itse asiassa Mary on vaikuttanut jopa hieman helpottuneelta kun Redi lähtee hommiin ilman sitä. Tamma vieroittaakin Rediä jo kovasti itse ja jos totta puhutaan, niin Redi tuntuu myös vieroittavan itseään. Kohta tässä onkin ryhdyttävä tosissaan pohtimaan vieroitusta, ellei sitten ori satu menemään kaupaksi nopealla aikataululla.   Redistä puheenollen, pikkumies kävikin eilen ensimmäistä kertaa käsihevosena maastossa! Ratsuksi otin Palman, sillä tamma on juuri tällaiseen toi...

 Syyskuun viimeinen päivä valkeni jännittävänä reissun päällä, sillä olin matkalla Dragonin kanssa kantakirjatilaisuuteen. Orilla oli takana näyttelymenestystä jo kahden irtoSERTin verran, joten olin päättänyt lähteä kokeilemaan onneani kantakirjatilaisuudessa. Näyttelytilaisuuksissa Dragon oli ollut suorastaan yllättävän hevosiksi ja kovasti toivoin, että myös tämän päivän reissu menisi ilman suurempia katastrofeja.  Saavuimme perille hyvissä ajoin, mikä olikin onni sillä paikan päällä sain kuulla Dragonin olevan ensimmäisessä ryhmässä. Osallistujamäärän pyöriessä noin 80 hevosen paikkeilla hevoset jaetaan ryhmiin, joiden arvostelujen välissä tulee aina pieni tauko. Tuloksen saa kuitenkin mukaansa lähes välittömästi joten koko päivää paikalla ei tarvitsisi pyöriä.     Eipä siinä sitten muuta voinut kuin kaivaa hevonen rekasta ja tehdä viime hetken fiksailut. Kuin ihmeen kaupalla ori ei ollut saanut itseään sotkettua matkan aikana, joten se oli nopeasti esittämiskunn...